Uganda

Perjantaina aloitimme matkan ihmisten ilmoille Kiwokosta Kampalaan, matka on n.70km. Sairaalan edestä olisi pitäny lähteä matatu kahdelta. Kolmelta ei vielä matatua näkyny, mutta joku mies tarjoutu viemään meidän 14km päähän isommalle kylälle Luweroon, josta saisimme kuulemma kyydin Kampalaan. No mehän hypättiin kyytiin. Luwerossa mies päästi ilmeisesti vaimonsa pois ja sanoi, että jos maksamme 10 000sh/hlö eli n.3euroa hän voi viedä meidän Kampalaan asti. Pääsimme siinä tosi helposti ja halvasti Kampalaan! Hieman jännittävää reissu oli ku kaikilla läppärit, puhelimet, kamerat ja rahaa mukana, mutta hyvin meni reissu. Kyydissä oli myös n. 4vuotias tyttö, joka istu koko 70km matkan hiljaa sanomatta sanaakaan etupenkillä. Matkan varrella tien ali menevä oja oli ilmeisesti tukossa, niinpä palomiehet oli ratkaissu ongelman niin, että vesipumpuilla laitettiin vesi menemään tien yli, kerran se ei päässyt menemää ali. Siinä sai kaikki autot ilmaisen vesipesun!

Kampalasta löysimme halvan hostellin. Hostelli vaikutti tosi hyvältä, mutta oli ihan tien vieressä ja oli niin meluisa, että meistä ei kukaan saanut yön aikana nukuttua! Sen verran ilmeisesti olin nukahtanu, että huonekaveri kerto minun puhuneen unissaan englanniksi!

Lauantaina menimme lähimpään ostoskeskukseen vähän shoppailemaan ja syömään kakkua ja muita herkkuja! Olimme juuri kävelemässä kaupasta pois ku vastaan käveli tosi suomalaisen näkösiä ihmisiä. Päiviteltiin ääneen, että olipa ne suomalaisen näkösiä, niin kohta ne kääntyy ja huutaa, että ”Hei teki puhuttu suomea!”. He oli opiskelijoita Jyväskylästä ja olivat Keniassa opiskelemassa 4kk, mutta nyt viikonlopun reissulla Ugandassa. Kertovat kauhutarinoita Keniasta, kuinka siellä tullaan ja revitään syrjäkaduille ja missään ei saa olla rauhassa, heti ku autosta hyppää pihalle ihmiset tulee ja yrittää viedä sinua joka paikkaan ja sinun tavaroita. Kehuivat Ugandaa kun saa olla niin rauhassa ja ihmiset on niin ystävällisiä. Oli ihana vaihtaa vähän kuulumisia. Tavataan varmaan uudestaan, sillä heidänki lähtö takasin suomeen on joulukuun lopulla ja viimiset viikot aikovat olla myös Zanzibarilla Tansaniassa! Päivä oli tosi mukava kun ei ollu mitään aikatauluja saatiin kuhnata kaupoissa niin kauan ku haluttiin! : ) Ainoa ikävä juttu oli, että törmäsimme johonkin rasistiin, joka heitteli meitä pienillä kivillä!

Sunnuntaina aloimme metsästää kyytiä hyvissä ajoin ja onneksi, sillä olimme alkuun väärällä puolella tietä huutelemassa matatuilta kyytiä! Kampalassa on sellainen matatu keskus, minne kaikki matatut tulevat. Sieltä täytyy ettiä oma matatu riippuen mihin päin on menossa. Kun löytää matatun odotetaan, että saadaan 14paikkanen auto täyteen, jotta se lähtee liikkeelle. Odotellessa kyytiläisiä, matatun ympärillä pörrää erilaisia myyjiä. He kauppaavat ihan mitä vain: limukkaa, matoja, mattoja, hedelmiä, pähkinöitä, jäätelöä, koruja, peilejä, puheaikaa, kännyköitä, vaatteita, leipää jne. odottelimme noin tunnin , jotta saatiin auto täyteen ja päästiin lähtemään. Matka kesti noin kaksi tuntia Luweroon. Siellä kysyimme, että paljonko pitäisi maksaa jos pääsisimme samalla matatulla Kiwokoon asti ja saimme sovittua hyvän hinnan. matatu meni Luweron torille ja sisäänheittäjä alkoi ettiä muutakin porukkaa, jotta saataisiin auto taas täyteen. Kohta havahduimme siihen, että noin viitisen miestä ja monta autoa alkoi piirittää meidän matatua ja huudella jotaki. Miehet yrittivät tulla autoon ja käsiä alkoi havitella meidän laukkuja! Onneksi kuski oli nopea JA meidän puolella, sillä hän pääsi vielä ajamaan karkuun. Oli lähellä, että ei menetetty tavaroita! Ja lähellä, että ei ajettu yhden miehen yli kun yritti pitää itseä jonaki ihmiskilpenä.

Kampalan seikkailu päättyi onnellisesti : ) Saatiin karkkia, omaisuus pysy tallessa ja hieman univelkaa, jotta on tekemistä tulevalle viikolle!