Aika on menny niin nopeasti! Mutta huomaa, että alkaa olla hermot aina välillä tosi tiukilla kaikilla ku missään ei voi olla yksin ja ennen ei olla tunnettu toisia. Nyt alkaa jo kaikista paljastua todellisia piirteitä, niin hyviä ku huonoja. Onneksi porukka vaihtuu ja sekottuu taas ens viikolla vähän niin tulee taas uusia tuulia : )
Eilen yksi meistä lähti parempiin tutkimuksiin kun tuli huonovointiseksi, oksensi, huimasi, heikotti jne. Oli vain juonut liian vähän, mitään kokeista ei löytynyt ja olo parani. Mutta se oli ihana huomata kuinka meistä pidetään täällä huolta, heti tuli monta lääkäriä paikalle ja alettiin siirtää pääkaupunkiin suurempaan sairaalaan. Onneksi selvisimme säikähdyksellä.
Postissa olemme käyneet kolmena päivänä kävelemässä ja eilen vihdoin onnisti ja saimme kortit matkaan kohti suomea! Täällä aukioloajat ovat suuntaa antavia ja vaikka paikka olisi auki, se ei tarkoita, että silti saisi palvelua.
Viime viikosta vielä sen verran, että meidän kätilöopiskelija hoiti ensimmäisen kaksossynnytyksensä. Lapset olivat suloisia pieniä poikia. Kun sain ensimmäisen lapsen puhdistettavaksi ja kapaloitavaksi huomasin, että hänellä on kaksitoista sormea! Toisella vauvalla oli myös liikasormia. Todella jännän näköisesti tavallaan pikkurillistä lähti vielä yksi sormi. Liika sormet olivat kyllä ihan ohuella nahkalla vain kiinni ja kysyin hoitajalta niin hän sanoi, että kun lapset kasvavat niin ne vain hirtetään pois.
Tämä Mpigin health center on ihan mukava paikka, täällä on ollut suomalaisia opiskelijoita monta kertaa ja se on toisaalta vähän ikävää. Sillä meiltä melkein viedään vaatteetki päältä kun nämä on tottunu, että suomalaiset lahjottavat kaiken tänne. Jotenki tulee tosi ikävä tunne ku kaikki muistuttaa, että maalaattehan meille tuon yhden huoneen, onhan teillä meille hanskoja, minä haluan nuo sinun vaatteet, sitten kun lahjoitatte ne tänne, pidättehän te meille juhlat ja leivotte jne. Tulee semmonen viha, että miksi tämän paikan pitäis saada joka kerta kaikki. Tässä maassa on niin paljon muitakin terveyskeskuksia, jotka ei saa lahjoituksia joka vuosi. Päätimmekin, että emme mitään isompaa tähän paikkaan ala keräämään vaan se on sitten jonnekin muuhun paikkaan, mikä tarvitsee sitä enemmän.
Tällä viikolla meidän kaikkien työmotivaatio on ollut hieman hukassa. Ehkä vähän liikaa lomafiilis, vaikka täytyis alkaa orientoitumaan työntekoon! No onneksi ensiviikko on intensiiviviikko Kampalassa. (ja päässään hotelliin, jee!) Josko sen jälkeen kun viikon on istunut klo 8-17 luennoilla, niin saisi työmotivaatiota.. ehkä.
p.s Tänään saimme välipalaksi sellaisia herkkukakkuja. Ne tuoksu ihan joulutortuilta! Ei kyllä maistunu ihan siltä, mutta tuli kyllä ikävä joulutorttuja!!