Uganda

Perjantaina oli hienot juhlat Mpigin health centerin työntekijöille. Päivä oli yleinen vapaapäivä, jonku muslimi jutun takia?? Paikalle saatiin silti kaikki hoitajat kenen kanssa olimme olleet tekemisissä ja lääkärit. Itellä meinas tulla koti-ikävä, ku tehtiin suomesta diaesitys ja kuunneltiin suomalaista musiikkia! Yritin selittää lapin kaamoksesta ja siitä kuinka karhut nukkuvat talviunta, mutta ei nämä voinu käsittää sitä mitenkään. Luulivat varmaan, että huijasin! Juhlat olivat rennot: ruokaa, juomaa, musiikkia, laulua ja yhteiskuvia. Kun juhlat loppuvat niin paikalliset ottivat lautasen tai parikin ja tyhjensivät pöydän ruuasta ja ottivat mukaansa 😀 Niin hassua, meillä suomessa ei ikinä kävis mielessäkään.

Lauantaina oli syksyinen ilma, tuuli ja satoi ja oli tosi viileä. Eikä sähköjä! Pakkaaminen tapahtu pimeässä ottalamput päässä. Ja tavaraa on mahottomasti! Mpigistä lähdön kunniaksi avasimme suomesta tuodun juhlamokka pussin ja keitimme maailman parhaat kahvit! Ei ole hetkeen kahvi maistunu niin hyvältä: )

Lauantai iltana kävimme katsastamassa Kampalan yöelämää paikallisten opastuksella ja oli kyllä mukavaa. Nämä ihmiset osaa kyllä tanssia täällä! Kyyti takasin majapaikkaan oli astetta pelottavampi, kaikki täälä on pelottavaa pimeällä.

Sunnuntai oli vapaapäivä ja nautimme kunnon suihkusta ja sähköistä ja netistä!

Maanantaina lähtö Luweron alueelle Kiwokon sairaalaan: http://www.kiwokohospital.org/ Lähtö oli suunniteltu klo 9, mutta afrikan ajassa kun ollaan, niin 12 aikaan meitä tultiin hakemaan. Ajateltiin, että päässään matkustamaan leveästi n.30 hlö bussilla, mutta toisin kävi. Kiwokoon lähti mukaan 28 paikallista opiskelijaa! Meno bussissa oli ku lastentarhasta! Perille onneksi päästiin hengissä ja tavarat ehjänä. Majottuminen oli järjestetty niin, että meille suomalaisille kahden hengen huoneet ja paikallisille dormi majoutus, eli kerrossänky majotus aika ahtaasti. Ruokailu meillä on ihan eri tilassa ku paikallisilla ja meille on ihan eri ruokakin. Toki me maksetaan tästä aika iso summa, verrattuna paikallisiin, mutta silti tosi ikävä fiilis olla ihan eri arvossa täällä. Netti toimii maailman hitaiten, osalla meistä ei toimi ollenkaan. Sähköt ovat klo 9-16 ja klo 19-21. Pesuvesi on sadevettä, eli jos sataa niin sitä on, jos ei, niin ei ole. JA koska meitä on niin iso ryhmä, vettä saa sataa kaatamalla, että suihkuun pääsis ja tukan sais pestyä!

Tiistai alkoi rukoushetkellä, joka kesti noin tunnin. Tämä on joka päivä klo 8.15- 9.15, sinne mennään jos osastoilla ei ole mitään hirveän akuuttia. Päivät alkavat jo klo 7, mutta loppuvat lounaaseen eli klo 13. Minä alotin harjoittelun sairastamalla ja makasin kovissa mahakrampeissa päivän punkan pohjalla. Paikallinen hoitaja kävi sängyn vieressä rukoilemassa taivaallisilta lääkäreiltä ja hoitajilta apua minun vointiin..

Noh josko huomena sit pääsis katselemaan minkälainen tämä sairaala oikein on : )