Harjottelussa on ollu ihan mukavaa, hoitajat ja lääkärit ovat mukavia ja tulkkaavat meille mitä potilaat sanovat. Me saadaan vapaasti kysellä ja meiltä kysellään paljon suomen oloista ja tavoista. Olen ollut lasten osastolla nyt ja eniten siellä on lapsia malarian ja aliravitsemuksen takia, muutamia keuhkokuume lapsosia, palovamma lapsia, meningiitti vauvoja, anemiaa jne. Kauheinta on kattoa kipua. Täällä vauvat eivät saa minkäänlaista kipulääkettä ja lapset saavat korkeintaan panadolin päivässä. Palovamma lapsen sidosten vaihto oli jotakin aivan hirveää vierestä seurattavaa. Täällä kivun kanssa on vain elettävä.
Kävin yksi päivä naisten osastolla mutkan ja siellä oli 22vuotias nainen, joka oli joutunut bodabodalla onnettomuuteen ja ympäri kehoa oli pahoja haavoja ja ruhjeita. Jalkaan oli uponnut jonkunlainen tappi ja haava oli todella pahan näköinen. Haavaa oltiin juuri puhdistamassa ja meidän opiskelivat liottivat kaikessa rauhassa kiinni jääneitä taitoksia irti, jotta ei kävisi niin kipeää. Hoitajan mielestä kesti liian kauan, niinpä hän tuli ja nykäsi kerta heitolla taitokset irti ilman mitään liotteluja. Tyttö huusi niin kovaa ja näytti niin kärsivältä, että kyyneleet tuli itellä silmiin. Kipulääkkeeksi oli saanut 250mg panadolia. Nämä hoitajat ei ymmärrä ollenkaan sitä, että miten meillä suomessa käytetään kipulääkkeitä. Heidän mielestä meillä kaikilla on maksa- ja munuaisvaurioita ja ties mitä ku syömme päänsärkyynki särkylääkettä!